19. lokakuuta 2014

Hjemlengsel

Moikka! Tällä kertaa kirjoitan vaihtovuoden tunne-elämästä ja vaikeuksista, joita täällä tulee vastaan. Mun omalta osalta se on jäänyt ehkä vähän taka-alalle, koska oon enemmän kirjoitellut siitä, mitä olen tehnyt, enkä siitä, millaista täällä oikeasti on.
Kuten varmaan huomaatte, kirjoitan nykyään myös norjaksi. Jaoin linkin Facebookissa ja ilmeisesti norjalaisia kiinnostaa, miten mulla täällä menee :-D

Hei på deg som leser bloggen min! Jeg skriver nå også på norsk, hvis dere er interessert? :-) Jeg har spurt ingen å sjekke teksten min, så her ser du hvor mye norsk jeg kan (med ordboka). Håper dere forstår alt! I dag skal jeg skrive om hjemlengsel og følelser man har i utveksling - ikke så glad emne, men jeg vil være ærlig her.

Eli, vanhoista teksteistä voitte päätellä että mulla meni loistavasti. Oon edelleen onnellinen täällä, mut elämä on erilaista kuin ensimmäisinä viikkoina, ja tunnen enemmän koti-ikävää. Mitään tiettyä syytä sille en osaa sanoa. Tunnen paikkoja ja ihmisiä, mut en tarpeeksi. Kaikki on edelleen vähän uutta enkä ihan tiedä miten toimia. Ihmiset on ystävällisiä ja on edelleen kiinnostuneita musta, mut mun on vaikea sanoa, et ärsytänkö mä jotenkin niitä keiden seuraan meen tauoilla tai kun kyselen kaikkea tyhmää. Oon myös tosi ujo ehdottamaan mitään koulun jälkeen, kaikilla tuntuu olevan niin paljon tekemistä koulussa...
Puhun norjaa semi hyvin, mut etenkin ryhmissä mun on tosi vaikea pysyä mukana. Jos hiukankin lakkaan kuuntelemasta, on melkein mahdotonta hypätä keskusteluun uudestaan mukaan, koska oon hukannut keskustelun punaisen langan. En voi myöskään ilmaista kaikkea juuri niin kuin haluan sanoa, ja se on turhauttavaa.

Jeg trives i Norge og jeg er lykkelig, men nylig jeg har vært hjemlengsel. Jeg har ingen viss grunn til det. Alt er fortsatt ny til meg; språk, alle mennesker, Oslo... Jeg kjenner litt om byen og mennesker, men ikke god nok. Jeg vet ikke om jeg irriterer folk når jeg sitter med de, når jeg ikke kan gjøre mye i gruppearbeider eller når jeg spør dumme spørsmål. Også er jeg ofte veldig sjenert å spør hvis noen vil gjøre noe etter skolen eller i helgene, selv om jeg ville det.
Jeg har ganske god norsk, men jeg kan ikke forstå alt hva folk snakker om, spesielt i en gruppe. Det føles litt awkward å bare stå der stille og smile, men det er bedre enn være alene, ikke sant? Også kan jeg ikke si, hva jeg føler eller tenker om sakene. Når folk snakker om noenting jeg er interessert i, er det veldig kjedelig å si "ja, ja, det er det...", og jeg blir veldig frustrert.

Vasta viime viikkoina mulle on alkanut tulla huonompia hetkiä. Usein koti-ikävä iskee ihan yllättäen, tai silloin kun mulla ei oikein ole mitään tekemistä. Kotona Suomessa on ihanaa jos on vapaa viikonloppu ja saa vain nukkua pitkään ja lorvia kotona, mut vaihdossa ei. Vaihdossa sitä haluaa kokea sitä maata, elää kohdemaan elämää, ja kotona oleminen ei tuo sitä tunnetta.
Tykkään latinasta, mut joskus se opettaja menee jonnekin aivan toisiin maailmoihin ja oon ihan pihalla. Näin tapahtui taas kerran perjantaina, ja vaikka olin hetkeä aiemmin laulanut kuoroharjoituksissa hymy huulilla, niin ärsyynnyin tosi paljon itseeni: mikset sä jaksa kuunnella, mikset sä ymmärrä? Siinä rupesin sitten miettimään viikonloppua ja sitä, kuinka mulla ei taaskaan oo mitään tiedossa, ja tulin tosi surulliseks. Ihmiset oli tosi mukavia, halaili mua ja kyseli että mikä on, ja olo parani hetkeksi. Sama tunnelma jatkui kuitenkin viikonloppuna, koska mulla ei oikein ole muuta ajateltavaa. Oon just nyt siinä vaiheessa, että mulla tavallaan on kavereita ja tavallaan ei oo.

Det er små sakene som gjør meg hjemlengsel, også skjer det veldig plutselig. Når jeg slutter skolen tidlig eller jeg har ingen planer for helgen, når jeg har ingen å møte eller gjøre, starter jeg å tenke på hjem og Finland. Hjem i Finland er det deilig når jeg har ingenting å gjøre og jeg kan bare slappe av i helgene, men her ikke. Jeg vil oppleve Norge, være ute med kule menneskene, ikke sitte hjem og se på Netflix i mørk rom.
På fredag ble jeg veldig trist, som noen av dere kanskje merket... haha. Vennene mine i Finland hadde høstferie og de var sammen å gjøre alt kult, og hva gjorde jeg? Jeg satt i timen og kunne ikke forstå hva læreren snakket om.
Når den følelsen kommer, er det ikke så lett å glemme det. Tusen takk til dere som prøvde å hjelpe meg <3

Tuon ylläolevan tekstin kirjoitin eilen, jolloin olin vielä saman tunteen kourissa. Tänään heräsin ihan normaalina, ja luettuani ton uudestaan ihmettelen jopa, kuinka negatiiviselta tuo vaikuttaa... Mut annan sen olla, koska toi on se mitä oikeasti tunsin.
Hostit on ihanan ymmärtäväisiä mun kanssa, vaikka varmaan viimeinen asia mitä ne haluaa illalla lasten nukkuessa on lohduttaa kolmatta itkevää nuorta :DD Noh, me sovittiin vuoden alussa että oon rehellinen tunteistani ja mustakin on parempi vaan kertoa kaikki, eikä itkeä omassa huoneessa noitten ihmetellessä, että oonko oikeasti onneton täällä vai mikä on. Ja hostäiti sano yhden jutun, joka on mun mielestä niin totta: vaikka sulla on asiat hyvin ja oot onnellinen, totta kai voit tuntea koti-ikävää. Se ei tarkoita, että sulla on asiat huonosti, vaan että sulla on asiat loistavasti: sulla on kotimaassakin jotain niin ihanaa, että sitä kaipaa kaikesta huolimatta.

Hjemlengselen kommer og går: på fredag og lørdag var jeg veldig trist, i dag er jeg mye bedre. Bare denne teksten har jeg skrevet i dag, andre avsnitter oppe skrev jeg i går. Jeg nesten undrer meg, hvor negativt det er. Men jeg lar det være, fordi det er hva jeg føler når jeg er hjemlengsel, det er sannheten.
Min vertsmor sa en ting, som jeg tenker er virkelig sant: man kan være lykkelig og ha det bra, men selvsagt du har lov å være hjemlengsel. Det betyr ikke at du har det dårligt, det betyr at du har noe så deilig i hjemlandet, at du savner det likevel (denne setningen er så feil, men jeg vet ikke hvordan jeg kunne fikse det. Håper dere skjønner hva jeg mener).

Anteeks että tuli jotenkin niin valittava, sekava ja pitkä teksti ilman kuvia. Enkä siltikään saanut ilmaistua läheskään kaikkea, mitä oon viime päivinä ajatellut... Lupaan että seuraava teksti on positiivisempi! :-)
Beklager at min første tekst på norsk er så kjedelig, uten bilder og at jeg bare klager. Jeg lover at neste teksten er mer positiv! :-)

16. lokakuuta 2014

Hvor er jeg??

Vaihdon aikana oon heittäytyny hetkeen niin paljon, etten olisi sen uskonut olevan mahdollista tällaiselle tyypilliselle, vähän maalaiselle suomalaistytölle. Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä tekstiä kännykällä sormet kohmeessa, täpötäydessä ruuhkabussissa pullaa syöden, koska lounas jäi väliin. Ulkona sataa räntää ja nautin bussin lämmöstä. Juuri äsken eräs vanhempi nainen nousi lähteäkseen ja tarjosi mulle paikkaansa, ja hymyili vielä lähtiessä. En tiedä minne tää bussi on menossa, hyppäsin siihen täysin eksyksissä toivoen, että edes jossain vaiheessa tämä ohittaisi keskustan ja tutut kulmat. Miten mä tähän tilanteeseen päädyin? Mun piti mennä ostamaan kenkiä koulun jälkeen, mut sen sijaan lyöttäydyin yhden tutun seuraan ja saatoin sen omaan kouluunsa, vain saadakseni jatkaa mielenkiintoista keskustelua vain kymmenen minuutin ajan. Ja tiedättekö mitä? Se oli tän päivän paras päätös.

Tosiaankaan kaikki päivät ja hetket täällä ei oo hyviä, ja oon kirjoittamassa siitäkin postausta. Usein just pienet asiat, kuten hymy, tai  tänään toi keskustelu, piristää ihan uskomattomasti :-)

Hadet,
Janina

ps. Oon jossain kaupungin pohjoispuolella, eikä mulla oikeasti ole hajuakaan missä olen. Noh, ei kun kokeilemaan toista bussia, sentään mulla on pullaa!

pps. Kotona ollaan!

11. lokakuuta 2014

Høstferie + noe annet

Syyslomasta onkin tosiaan jo viikko... :-D
En sinänsä tehnyt mitään ihmeellistä. Oleskelin kotona, kävin pari kertaa kaupungilla ja viikonloppuna vietin aikaa perheen kanssa. Perjantaina kävin kaverin kanssa TusenFrydin huvipuistossa, ja meillä oli tosi hauskaa! Oli vissiin vika päivä kun se oli auki ja oli tosi kylmä, mut jonoa oli vähän. Huomasin myös että alan ilmeisesti päästä korkean paikan kammostani eroon :-D
hii

Kummitustalossa! Siellä olikin muuten tosi jännää, siellä ei meinaan kuljettu ympäriinsä vaan istuttiin tuoleissa ja kaikki penkit pyöri ympäri 3D-esityksen aikana. Meillä oli jopa laseraseet joilla ammuttiin aaveita, tää oli oikeesti jopa hitusen pelottava!

Tänä maanantaina palasin taas kouluun, viimein! Tykkään koulusta hirveesti, siellä on kaikkea kivaa ja näkee ihmisiä :)
Tiistaina pidin ensimmäisen esitelmäni - norjaksi! Latinassa piti siis valmistella esitelmä jostain antiikin aikaisesta tiedemiehestä, ja tein omani Hippokrateesta. Tän piti olla valmiina jo pari viikkoa sitten, mut jostain syystä en esittänyt sitä silloin, ja se tuli mulle vähän yllätyksenä tiistaiaamuna :-D Olin tietysti unohtanu puolet mitä kirjoitin syysloman aikana, ja olin tosi hermostunut. Se olis voinut mennä paremminkin, sössötin aika paljon ja unohdin joitain sanoja, mut ihan hyvin silti ensimmäiseksi esitelmäksi.

Keskiviikkona oli eka kuoroesitys, jossa meillä oli hienot kaavut ja kaikkea :-D Esitys meni hyvin, vaikka laulettiin latinankielinen laulu jota en oo ikinä kuullut/laulanut... Koitin siinä kuitenkin laulaa ja kyllä sit jo viimeisessä säkeistössä pysyinkin mukana!

Torstaina oli latinan käännöskoe, joka latinan osalta meni tosi hyvin, se teksti oli tosi helppo kääntää. Vaikeeta siinä olikin sitten saada se norjaksi. En tiiä miten opettaja arvostelee ne, mut luulen että hän ymmärtää ainakin mitä käännökselläni ajoin takaa... Rupesin kokeessa jopa nauramaan mun lauseväännöksiä :-D Olin siinä sitten kuitenkin valmis viitisen minuuttia ennen ajan loppumista, ja vilkaisin muita. Jotkut kirjoitti siinä jo melkeen toista sivua ja mulla oli vähän alle puoli sivua... En kyllä keksi mistä ne repi sen toisen sivun, aloin paniikissa tarkistaa käännöstä enkä keksinyt miten voisin sitä muuttaa. Ehkä mulla on vaan pieni käsiala...

Saimme myös norjan esseet takaisin. Pyysin opettajaa arvostelemaan mun esseen samalla tavalla kuin muiden, ja sain 3-! Norjan systeemi on siis 1-6, jossa 1 on hylätty ja 6 paras, eli Suomen järjestelmässä toi vastaa jotain 6-7 ehkä? Ei siis mikään loistava, mut hyvä siihen nähden että oon ollu vasta kaks kuukautta täällä :-)

Tänään oli historian koe, johon en ollut lukenut yhtään... Sanoin aiemmin, että lähes kaiken oon oppinut jo aiemmin, mut tää oli yks niistä harvoista mitä en oo oppinut: viikinkiajat ja -retket... Tietty oon niistä kuullut hissan tunneilla ja itekkin vähän ottanut selvää, mut nää käy sen tietysti ihan pohjia myöten läpi, onhan se olennainen osa Norjan historiaa. Norjantunneilla käydään melkein samoja juttuja ja viime tunnit ollaan "opiskeltu" norrøniä, eli kieltä josta norja on kehittynyt.
Mut joo, koe oli siis aika vaikea mut sain jotain väkerrettyä kaikkiin ja joistain vastauksista oon jopa ylpeä! Koska en varmaan saa lähes yhtään kurssia hyväksytyksi Suomessa, ei mun arvosanoilla oo väliä ja tän oon sanonu myös opettajille: haluan tehdä kaikki kokeet ja saada arvostelut niistä samalla tavalla kuin muutkin.Yritän tietenkin pärjätä koulussa, mut arvosanat ei todellakaan oo se ykkösjuttu täällä!

Tänään olin Det Norske Teatretissa katsomassa Brørne Løvehjarte, eli Veljeni Leijonamielen. Tää oli siis Målungdomin juttu eli näytelmä oli uusnorjaksi. Mun mielestä DNT:ssä on näytelmiä pelkästään uusnorjaksi, ja me mennään taas helmikuussa katsomaan joku toinen näytelmä. Se on tosi suosittu paikka ja lippuja on tosi vaikea saada, sen takia vasta helmikuussa :-D Mut, tykkäsin näytelmästä hirveästi! Oon nähnyt näytelmän aiemmin ja lukenut kirjan, joten oli helppo seurata mitä tapahtui. Mutta mä myös ymmärsin mitä ne puhui lavalla!! En tietenkään kaikkea, mut suurimman osan ajasta vaan olin näytelmässä täysillä mukana, ihan mahtava tunne etenkin kun näytelmä oli mulle suht tuntemattomalla kielimuodolla :)

Mun norjan kielen taidosta tällä hetkellä: ymmärrän suht hyvin, paitsi jos on kauheasti taustahälinää tai jos joku vaan alkaa pälättää mulle ilman mitään varoitusta :-D Puhun paljon paremmin kuin kirjoitan, mikä on tosi kiva juttu, koska yleensähän se on vieraissa kielissä toisin päin. Puhun siis pelkkää norjaa, lukuunottamatta joitain sanoja. Mun lukeminen on myös kehittynyt, enkä käytä enää paljoakaan sanakirjaa lukiessani. Kirjoittaminen on taas ihan eri juttu, varmaan koska oon harrastanut sitä niin vähän, yleensä kirjoitan vaan pikkuviestejä tai kopioin muistiinpanoja taululta, joten eihän siinä kirjoittaminen niin paljon kehity :-D Mut kyllä se siitä.
Ihmiset on tosi innostuneita mun puhumisesta, ja kaikilta uusilta ihmisiltä kuulen "vau, puhut tosi hyvin, oon tosi vaikuttunut!" ja tiettyhän se sydäntä lämmittää :-) Mulla on kuulemma ihan karsea suomiaksentti, mut kuulemma se ei haittaa eikä mun kuulemma pitäis huolehtia siitä. Hostäiti kyllä sanoi äsken et se alkaa jo parantua ja välillä puhe sujuu ilman mitään aksenttia <3 Ihanaa.
Yhden ongelman oon kyllä huomannut mun oppimisessa: jos huomaan jonkun suuremman virheen ja alan korjata sitä, niin käytän sitä ihan liikaa ja väärissä paikoissa. Esim. de eli he sanotaan norjaksi di, enkä aluks tiennyt sitä. Nyt tiedän ja koitan muistaa sen aina puhuessa, ja sanon sen silloin kun yritän sanoa det, den, dere...
Sama juttu jos-sanan ja -ko/-kö-päätteen kanssa. Jos on hvis ja -ko/-kö on om. Aluksi sanoin jos-sanan kohdalla om, koska ruotsi häiritsi mua. Yrittäessäni korjata sitä sanoin hvis joka paikkaan, ja nyt yritän sitten muistaa koska käytän hvis ja koska om - usein jään pallottelemaan molempien välillä hetkeksi kunnes päätän vaan heittää jonkun ja yleensä sekin menee väärin :-D Noh, ehkä se korjaantuu tässä parin viikon kuluessa...

Tuli vähän jaariteltua :-) Beklager.

Hadet,
Janina