19. lokakuuta 2014

Hjemlengsel

Moikka! Tällä kertaa kirjoitan vaihtovuoden tunne-elämästä ja vaikeuksista, joita täällä tulee vastaan. Mun omalta osalta se on jäänyt ehkä vähän taka-alalle, koska oon enemmän kirjoitellut siitä, mitä olen tehnyt, enkä siitä, millaista täällä oikeasti on.
Kuten varmaan huomaatte, kirjoitan nykyään myös norjaksi. Jaoin linkin Facebookissa ja ilmeisesti norjalaisia kiinnostaa, miten mulla täällä menee :-D

Hei på deg som leser bloggen min! Jeg skriver nå også på norsk, hvis dere er interessert? :-) Jeg har spurt ingen å sjekke teksten min, så her ser du hvor mye norsk jeg kan (med ordboka). Håper dere forstår alt! I dag skal jeg skrive om hjemlengsel og følelser man har i utveksling - ikke så glad emne, men jeg vil være ærlig her.

Eli, vanhoista teksteistä voitte päätellä että mulla meni loistavasti. Oon edelleen onnellinen täällä, mut elämä on erilaista kuin ensimmäisinä viikkoina, ja tunnen enemmän koti-ikävää. Mitään tiettyä syytä sille en osaa sanoa. Tunnen paikkoja ja ihmisiä, mut en tarpeeksi. Kaikki on edelleen vähän uutta enkä ihan tiedä miten toimia. Ihmiset on ystävällisiä ja on edelleen kiinnostuneita musta, mut mun on vaikea sanoa, et ärsytänkö mä jotenkin niitä keiden seuraan meen tauoilla tai kun kyselen kaikkea tyhmää. Oon myös tosi ujo ehdottamaan mitään koulun jälkeen, kaikilla tuntuu olevan niin paljon tekemistä koulussa...
Puhun norjaa semi hyvin, mut etenkin ryhmissä mun on tosi vaikea pysyä mukana. Jos hiukankin lakkaan kuuntelemasta, on melkein mahdotonta hypätä keskusteluun uudestaan mukaan, koska oon hukannut keskustelun punaisen langan. En voi myöskään ilmaista kaikkea juuri niin kuin haluan sanoa, ja se on turhauttavaa.

Jeg trives i Norge og jeg er lykkelig, men nylig jeg har vært hjemlengsel. Jeg har ingen viss grunn til det. Alt er fortsatt ny til meg; språk, alle mennesker, Oslo... Jeg kjenner litt om byen og mennesker, men ikke god nok. Jeg vet ikke om jeg irriterer folk når jeg sitter med de, når jeg ikke kan gjøre mye i gruppearbeider eller når jeg spør dumme spørsmål. Også er jeg ofte veldig sjenert å spør hvis noen vil gjøre noe etter skolen eller i helgene, selv om jeg ville det.
Jeg har ganske god norsk, men jeg kan ikke forstå alt hva folk snakker om, spesielt i en gruppe. Det føles litt awkward å bare stå der stille og smile, men det er bedre enn være alene, ikke sant? Også kan jeg ikke si, hva jeg føler eller tenker om sakene. Når folk snakker om noenting jeg er interessert i, er det veldig kjedelig å si "ja, ja, det er det...", og jeg blir veldig frustrert.

Vasta viime viikkoina mulle on alkanut tulla huonompia hetkiä. Usein koti-ikävä iskee ihan yllättäen, tai silloin kun mulla ei oikein ole mitään tekemistä. Kotona Suomessa on ihanaa jos on vapaa viikonloppu ja saa vain nukkua pitkään ja lorvia kotona, mut vaihdossa ei. Vaihdossa sitä haluaa kokea sitä maata, elää kohdemaan elämää, ja kotona oleminen ei tuo sitä tunnetta.
Tykkään latinasta, mut joskus se opettaja menee jonnekin aivan toisiin maailmoihin ja oon ihan pihalla. Näin tapahtui taas kerran perjantaina, ja vaikka olin hetkeä aiemmin laulanut kuoroharjoituksissa hymy huulilla, niin ärsyynnyin tosi paljon itseeni: mikset sä jaksa kuunnella, mikset sä ymmärrä? Siinä rupesin sitten miettimään viikonloppua ja sitä, kuinka mulla ei taaskaan oo mitään tiedossa, ja tulin tosi surulliseks. Ihmiset oli tosi mukavia, halaili mua ja kyseli että mikä on, ja olo parani hetkeksi. Sama tunnelma jatkui kuitenkin viikonloppuna, koska mulla ei oikein ole muuta ajateltavaa. Oon just nyt siinä vaiheessa, että mulla tavallaan on kavereita ja tavallaan ei oo.

Det er små sakene som gjør meg hjemlengsel, også skjer det veldig plutselig. Når jeg slutter skolen tidlig eller jeg har ingen planer for helgen, når jeg har ingen å møte eller gjøre, starter jeg å tenke på hjem og Finland. Hjem i Finland er det deilig når jeg har ingenting å gjøre og jeg kan bare slappe av i helgene, men her ikke. Jeg vil oppleve Norge, være ute med kule menneskene, ikke sitte hjem og se på Netflix i mørk rom.
På fredag ble jeg veldig trist, som noen av dere kanskje merket... haha. Vennene mine i Finland hadde høstferie og de var sammen å gjøre alt kult, og hva gjorde jeg? Jeg satt i timen og kunne ikke forstå hva læreren snakket om.
Når den følelsen kommer, er det ikke så lett å glemme det. Tusen takk til dere som prøvde å hjelpe meg <3

Tuon ylläolevan tekstin kirjoitin eilen, jolloin olin vielä saman tunteen kourissa. Tänään heräsin ihan normaalina, ja luettuani ton uudestaan ihmettelen jopa, kuinka negatiiviselta tuo vaikuttaa... Mut annan sen olla, koska toi on se mitä oikeasti tunsin.
Hostit on ihanan ymmärtäväisiä mun kanssa, vaikka varmaan viimeinen asia mitä ne haluaa illalla lasten nukkuessa on lohduttaa kolmatta itkevää nuorta :DD Noh, me sovittiin vuoden alussa että oon rehellinen tunteistani ja mustakin on parempi vaan kertoa kaikki, eikä itkeä omassa huoneessa noitten ihmetellessä, että oonko oikeasti onneton täällä vai mikä on. Ja hostäiti sano yhden jutun, joka on mun mielestä niin totta: vaikka sulla on asiat hyvin ja oot onnellinen, totta kai voit tuntea koti-ikävää. Se ei tarkoita, että sulla on asiat huonosti, vaan että sulla on asiat loistavasti: sulla on kotimaassakin jotain niin ihanaa, että sitä kaipaa kaikesta huolimatta.

Hjemlengselen kommer og går: på fredag og lørdag var jeg veldig trist, i dag er jeg mye bedre. Bare denne teksten har jeg skrevet i dag, andre avsnitter oppe skrev jeg i går. Jeg nesten undrer meg, hvor negativt det er. Men jeg lar det være, fordi det er hva jeg føler når jeg er hjemlengsel, det er sannheten.
Min vertsmor sa en ting, som jeg tenker er virkelig sant: man kan være lykkelig og ha det bra, men selvsagt du har lov å være hjemlengsel. Det betyr ikke at du har det dårligt, det betyr at du har noe så deilig i hjemlandet, at du savner det likevel (denne setningen er så feil, men jeg vet ikke hvordan jeg kunne fikse det. Håper dere skjønner hva jeg mener).

Anteeks että tuli jotenkin niin valittava, sekava ja pitkä teksti ilman kuvia. Enkä siltikään saanut ilmaistua läheskään kaikkea, mitä oon viime päivinä ajatellut... Lupaan että seuraava teksti on positiivisempi! :-)
Beklager at min første tekst på norsk er så kjedelig, uten bilder og at jeg bare klager. Jeg lover at neste teksten er mer positiv! :-)

4 kommenttia:

  1. Kiva, että tulee tekstiä myös norjankielellä ja/koska varmaan sulla kaverit myös Norjassa lukee sun blogia ja haluaa tietää tosiasiat.Totta kai voi tuntea (ja saa/pitääkin tuntea) koti-ikävää...tuo oli NIIIN loistavasti sanottu hostäidiltä, että se kertoo siitä että sulla on asiat aivan loistavasti ... sinulla on siellä aivan loistavan ymmärtävät vanhemmat tämän tulevan vuoden ja täällä kotona tämä väki ei katoa mihinkään vaan odottaa innolla Janinaa kotiin, sitten tietysti kun on aika <3. Vuosi on lyhnyt aika ja siitä vaan kannattaa ottaa kaikki irti, täällä kotona sitten odottaa taas se sama arki ja samat rutiinit ja "äidin komennot" ja ja ja ja :). Sinä olet vahva ja selviät hienosti siellä, kiitollisuudella täällä ajatellen, että sait aivan IHANAN perheen. Terveisiä kaikille täältä sateisen myrkyisästä Suomesta.

    VastaaPoista
  2. I feel you big time, pakko vaan sanoa.
    Kiva myös lukea norjaks ja kattoo kuinka paljon tajuan mun ruotsintaidoilla! :-D Ja siinä näkee sit myös miten edistyt vuoden aikana jos jatkossakin kirjotat norjaks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsempit sullekin!
      Haha :-D Jep, varmaan vuoden lopussa sit kiva kun on jotain kirjallisia todisteita kielen kehittymisestä!

      Poista